Kuulumisia messuilta

Tämä on lennokas vierailijapostaus yhteistyökumppaniltamme Anneli-tyynyn kehittäjältä, verhoilija Anneli Hiltuselta. Hän kertoo taannoisesta messumatkastaan seuraavasti:

Messuilla kuulee ja näkee kaikenlaista, itselle mieluisaa ja epämieluisaa, samoin kuin yleisesti ottaen mieluisaa ja epämieluisaa. Useamman alan yhteismessuilla kulkee monenkirjava joukko ihmisiä, joille on yhteistä se, että kaikilla on ollut mahdollisuus lunastaa pääsylippu tapahtumaan. Käytävillä vaeltaa ajanviettäjiä, tiedonhakijoita, ideabongareita, shoppailijoita, ulospäin suuntautuneita, arkoja, puheliaita, hiljaisia, hyvä- ja huonotapaisia. Myyjälle he kaikki ovat lähtökohtaisesti potentiaalisia asiakkaita. Vasta olemalla itse tuotteensa kanssa tämän ihmisvirran keskellä, ymmärtää arvostaa myyjän ammattitaitoa.

Arviolta 80% tyynykojumme kohdalla vauhtiaan hiljentäneistä oli juuri ostanut uuden tyynyn, jotkut olivat vaihtaneet kaiken sängyissään patjoja myöten. Hieno homma! Paikkakuntalaisten vuoteiden kunto ja hygienia ovat siis tällä hetkellä vallan mallillaan. Joko kyseisessä kaupungissa on ollut varsin tehokas tai huippuhalpa patjojen ja vuodetekstiilien kauppias tai suurin osa vastauksista oli juksua. Jo tuo aikakäsite oli aika joustava, ”juuri ”tai ”äskettäin” saattoi tarkoittaa jotain aikaa välillä viikko ja kaksi vuotta, mikä seikka selvisi, kun saatiin juttua jatkumaan pikatorjuntaa pitemmälle. Toivon, että tämä pieni pysähdys pisteellämme jäi kuitenkin messuvieraan mieleen ja hän kotiin palattuaan mietti oikeasti oman vuoteensa tilaa.

Markkinoinnin kirjoittamaton sääntö kuuluu, että myytävästä tuotteesta ei saa valehdella, mutta kaikkea ei välttämättä tarvitse kertoa. Tätä ohjetta noudatetaan yllättävän laajalti myös vuodetekstiilien kohdalla. Merkityksellisimpiä mielestäni ovat tiedot materiaaleista näin intiimien tuotteiden kohdalla. Me olemme kietoutuneita näihin materiaaleihin ja hengitämme niitä kolmanneksen vuorokaudesta. Mitä meille kertoo luonnehdinta: ” tyynyssä on kuitutäyte”, siis onko se luonnon- vai keinokuitua, ylipäätään tekstiilikuitua, lasikuitua, valokuitua...onhan näitä kuituja. Tai teksti lehtimainoksessa: ” Tyynyn täyte: 50% polyesteriä, 50% täyteainetta”. Minulle tuli kerran verhoiltavaksi ulkomaista alkuperää oleva sohvakalusto alkuperäiskunnossa. Avattuani sohvan takaselän lattialle valui ilmeisesti juurikin täyteainetta. Se koostui kankaan suikaleista, myös likaisista, vanutollukoista, pehmo- ja sanomalehtipaperista, tulitikuista ja tupakan tumpeista. Voihan se olla myös niin, että kyseessä ei ollut täyteaine, vaan toimiva osa jäteongelman ratkaisua.

Eräs messuvieras kertoi ostaneensa hiljattain suurella volyymilla mainostavan valmistajan kalliin tyynyn. Hän kertoi olevansa ostokseensa hyvin tyytyväinen. Jatkaessamme juttelua hän kertoi, että tyyny kyllä tuntui hiukan kovalta. Kun kyselin, miten kovuus ilmeni, hän kertoi, että kyljellään nukkuessa tyyny painaa korvalehteä niin, että se on aamulla turta, mutta tunto palaa kyllä nopeasti. Aamun ajan korvalehteen sattuu jonkin verran ja kosketusarkuus säilyy pitemmällekin päivään. Siis mitä?! Oikein hyvä tuote, se tekee vain vähän kipeäksi, sen kestää kyllä! Me uskottelemme itsellemme kaikenlaista, jopa toisten kuullen. Ehkä siksi, että emme halua olla luottamatta brändiin, se tekee meistä itsestämme epäilyttävän. Tai rahallinen satsaus on ollut sen verran suuri, että uuteen sijoittaminen ei tule kysymykseenkään. Meillä on monenlaisia ja monimutkaisia järjestelmiä suojella itseämme, monesti yksinkertaisesti juksaamme.

Asiakas kutsui luokseen katsomaan sohvan notkolle painunutta istuinosaa. Oltiin kahden aktiivisen aikuisen taloudessa, jossa ei ehditty paljon huonekaluja kuluttaa. Sohvan oli peruskorjannut reilu vuosi aikaisemmin paikallisesti kuuluisa mestariverhoilija. Kyseessä oli myös ammattikunnan sisällä arvostettu ammattilainen. Asiakas yritti tehdä sohvan istuimen pettämisestä hyvin mystisen jutun, johon tuskin löytyy selitystä, hänen luottamuksensa mestariin ei horjunut. Hän kutsui siis paikalle toisen verhoilijan korjaamaan vaivihkaa mestarin työtä ja oli valmis maksamaan jälleen täyden hinnan sohvan avaamisesta. Mestari ei saanut koskaan tietää sohvan vaiheista.

Me siis olemme hämmästyttävän valmiita kärsimään ainakin fyysistä kipua, epämukavuutta ja taloudellisia menetyksiä, jotta voimme olla myöntämättä pettymystämme. Luottamusta herättäviä ja ylläpitäviä asioita täytyy toki olla, niitä me etsimme pitääksemme elämämme kasassa. Joskus kuitenkin koituu omaksi parhaaksemme kysennalaistaa sellaistakin, minkä perässä muut näyttävät juoksevan, ja epäillä sellaista, mihin kaikki muut tuntuvat uskovan. Kannattaa olla rohkea ja nähdä vaivaa, niin voi löytää itselleen paremmin sopivat ratkaisut. Juksaamatta ja tulematta juksatuksi!


Jätä kommentti

Huomio, että kommentit tarkastetaan ennen julkaisemista